Vihdoin pääsen kirjoittamaan oikein läppärillä. Nyt voi odottaa jossain määrin parempaa postausta. Mun osalta.
Istuimme kolme tuntia junassa jutellen mukavan unkarilaisnaisen kanssa. Ensimmäinen ihmetys oli että hei, tämähän immeinen parlaa enkkua!! Siinä kovasti vertailtiin suomen ja unkarin kielen eroja ja muita umpia ja lampia. Hän opetti meille muutamia unkarilaisia tervehdyksiä, joita käyttää myöhemmin Budapestissa.
Nainen kertoi, että hänen anoppinsa on asunut muutamia vuosia Suomessa käännellen suomenkielisiä kirjoja unkariksi. Hänen pompattuaan pois junasta käväisimme ravintelivaunussa ja ostimme hieman itävaltalaista viiniä ja palasimme takaisin paikoillemme. Unkarilaisimmeisen paikalle oli ilmestynyt pariskunta. Laitoimme 3dl viinipullot pöydälle ja katselimme kun tuulivoimalat vilisi ikkunassa. Juna alkoi yllättäen jarruttaa ja (tyhjät) viinipullomme lähtivät liukumaan pöytää pitkin kohti pahaa-aavistamatonta pariskunta. Onneksi ehdimme pysäyttää ne. Pullot siis - ei pariskuntaa. Tämä rikkoi välillämme olleen jään ja juttua alkoi tulla. Auf Deutsch natürlich.
Saavuimme Keletin rautatieasemalle myöhään n. klo 21.00. Myös pariskunta jäi ihastelemaan hulppeaa asemaa. Ensimmäinen ajatus oli että vau. Lämpimän viileä viima puhalsi läpi aseman hohkaten Budapestin katujen hajuja. Keskusradiosta kantautui ylväs fanfaari, jonka jälkeen nainen kuulutti aikatauluista unkariksi. Högzölägänt pöläpäm nagjuorudzjok. Tuolta se jotakuinkin kuullosti. Siitä lähdimme ulos ja etsimme taksin.
Hotellimme, tai asumuksemme, oli aivan ydinkeskustassa vilkkaan kävelykadun vieressä. Päästyämme sisään aukinaisista ikkunoista kuului viulunsoittajan soitto ja ihmisten puhe. Kaksikerroksinen asumus tutkittiin nopeasti läpi ja matkalaukut heitettiin nurkkaan. Suuntasimme tutkimaan katuja ja kaupungin tarjontaa. Kadulla käveli ihmisiä suuntaan jos toiseen ja vieraiden kielten juorun saattoi tuntea ilmassa. Rakennukset olivat hulppeasti valaistuja ja itäblogin tuomasta ilmapiiristä huolimatta ilmassa oli TOISAALTA turvallinen tunne. Käveltyämme edemmäs näimme Duna-joen ja Gellert-vuoren, jonka laella oli upea patsas. Jokea ylitti monta suurta siltaa, joilla vilisi autojen virta.
Kunnes
Turvallinen tunne seuraavana aamuna oli kaukana. Herättyämme huomasimme oven olleen auki. Kirsiltä oli kadonnut rahaa ja Tontsan koko lompakko. Paniikki. Mitä me nyt tehdään? Niin. Joku oli murtautunut asumukseemme ollessamme nukkumassa omissa huoneissamme toisessa kerroksessa. Huoneistossa ei ollut avain-lukko -kombinaatiota vaan numerokoodilukko, jonka koodi oli kaiketi kantautunut huulilta toiselle. Siinä ei auttanut muu kuin soitto ihmiselle, joka luovutti asunnon meille, sekä pankkiin, jotta Tontsan lompakossa ollut visa-kortti saataisiin poistettua käytöstä.
Asunnon luovuttanut ihminen saapui järkytyksen ja häpeän vallassa. Pahoitteli kovasti tapahtunutta ja lupasi tehdä asialle jotain. Hänen poistuttuaan puhelin soi. Unkarilainen suuntanumero.
Tontsa - Hello! Do you speak English? Do you speak English????
?? - Yes, I do speak English... ja ihan suomeekin...
Tontsa - Aijaah...
?? - Soitan Suomen suurlähetystöstä Budapestissa... Oletteko sattumoisin Toni Lempinen?
Joku oli löytänyt lompakkoni kadulta ja toimittanut sen Suomen suurlähetystöön. Mikä helpotus! Raha oli kaikki (30e) poissa, mutta onneksi sitä ei sen enempää ollut. Saimme lähetystön osoitteen ja lähdimme oitis Budan puolelle tois puol jokkee. Tähän väliin pieni tietoisku, että joen jakama kaupunki voidaan selittää vaikka Buda-joki-Pest. Sain lompakkoni takaisin vaikka visa-kortti olikin poissa käytöstä. Harmi säkä. Onneksi kaikki oli nyt hyvin ja pystyn edelleen laittamaan Kirsille rahaa verkkopankin kautta. Nou hätä.
Sitten käväisimme asumuksessamme, jossa epätoivoinen asunnon luovuttaja oli. Hän vaihtoi oitis ovikoodin ja maksoi menettämämme rahasumman forintteina. Sitten lähdimme kohti Gellert-kukkulaa. Kunto ja pikkuiset jalat olivat kyllä kovilla - niin paljon portaita ja mäkeä riitti. Uurastus oli kuitenkin sen arvoista. Niin upeat oli maisemat. Laittaisin tähän väliin kuvan, jos olisi mahdollista. Postaan myöhemmin loogisessa järjestyksessä kuvapostauksen.
Ja mitäs muuta. Sitten käytiin syömässä ja kiertelemässä turistirysäkauppoja. Postikortit on lähetetty ja tuliaisia ostettu. Ollakseni rehellinen kello on nyt paikallista aikaa 21.09 ja alkaa väsyttää sen verran että kohta taidan vetäytyä pehkuihin.
Sitten Tontsa kävi jokilaivaristeilyllä (15e ilman ruokailua) jossa pyörittiin ympäri Duna-jokea valaistujen rakennuksien keskellä. Parlamentti ja Linnavuori (tai mikälie) olivat parhaita *__* Kirsi jäi maihin shoppailemaan ja kylpemään asuntomme kylpyammeessa. Sitten käytiin tutustumassa Budapestin yöelämään, jota siis... ei ollut.
Se tältä erää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti